Jonkun pitää sammuttaa valot

On liikuttavaa nähdä, kuinka ihmiset ovat lähteneet toimimaan ja ottamaan kantaa ukrainalaisten tukemiseksi. Ympäri Suomen on järjestetty lukuisia mielenosoituksia, perustettu uusia yhdistyksiä ja pistetty pystyyn ukrainakeskuksia.

Parasta on, kun voi auttaa tavalla, josta itse pitää ja jonka taitaa. Auttamista on toteutettu ja tukea annettu hyvin luovallakin tavalla. On nähty pesukonekannanottoa ja traktorimarssia. Muutamassa kuukaudessa on syntynyt uusia runoja, lauluja, käännöksiä ja kädentöitä. Olen hyvin vaikuttunut koronakurimuksessa olleiden tapahtuma- ja luovien alojen voimannäytöistä ja niistä monista hyväntekeväisyyskonserteista, joita on pistetty pystyyn nopealla aikataululla.

Itsekin olen saanut olla muutamassa hyväntekeväisyystapahtumassa mukana. Intouduin siksi pohtimaan tapahtumajärjestämistä. Kokemuksesta tiedän, että hyvän tapahtuman näkee jo mielessään ennen kuin ensimmäistäkään konkreettista tekoa on tapahtunut. Loistavan tapahtuman tunnelman taas aistii välittömästi jo tapahtumaan tullessa. Siinä välissä on ehtinyt tapahtua monta asiaa, joista moni ei näy yleisölle millään tavalla.

Jos puhutaan tapahtumasta, joka järjestetään paikassa, jossa ei ole valmista tapahtuman infraa, kuten esiintymislavaa, -tekniikkaa ja vessoja, voisin väittää, että vähän tapahtumasta riippuen yhtä tapahtumatuntia kohden tarvitaan vuorokauden työtunnit konkreettista työtä, eikä usein edes riitä.

Noihin tunteihin mahtuu kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Ison, yleisölle näyttäytyvän kuvan lisäksi tapahtumajärjestämisessä on kyse siitä, että haluaa löytää ratkaisuja, uskaltaa tehdä päätöksiä, tarttuu toimeen ja huomioi yksityiskohtia.

Löytääkö ihmiset tapahtumassa eri paikkoihin? Tulihan vessapaperia riittävästi? Onhan erilaiset allergeenit huomioitu tarjoiluissa? Onko poistumistiet esteettömiä ja tapahtuman turvallisuus mietitty?

Jokainen tapahtuma, iso tai pieni, on ihmiselle kohtaaminen ja kokemus. Onnistuneessa tapahtumassa on kuitenkin kyse jostain syvemmästä. Siitä, kun kokemus tuntuu ja muuttuu elämykseksi.

Tapahtuma koostuu usein pienistä palasista, jotka on osattava koota oikealla tavalla. Vaikeusasteet vaihtelevat, aivan kuten oikeissakin palapeleissä. Jokainen palanen on tärkeä, jotta juuri kyseisestä tapahtumasta tulee kokonainen.

Myös tapahtuman jälkeen tarvitaan se joku huolehtimaan asioista. Joku, joka raaputtaa teipin jäljet pois lattiasta. Joku, joka kiittää eri osapuolia. Joku viimeinen, joka sammuttaa valot.

Kirjoittaja

Päivi Lilja

Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn